Faktaa lämpöyrittäjyydestä

Suomen ensimmäiset lämpöyrittäjyyskohteet käynnistyivät vuonna 1992 Kainuussa, Peräseinäjoella ja Kankaanpäässä. Vuoden 2013 lopussa Suomessa toimii noin 310 lämpöyritykseksi laskettavaa yritystä ja ne ylläpitävät noin 520 biolämpölaitosta.

Lämpöyrittäjien pääpolttoaine on metsähake. Hake tulee lähes poikkeuksetta hyvin läheltä, noin 50 km säteellä laitoksesta. Yritys voi korjata puun omistajan/jien metsistä omalla kalustollaan tai hankkia sen markkinoilta. Haketus hoidetaan usein urakoitsijan hakkurilla.

Lämpöyrittäjät ovat viime vuosina käyttäneet noin 7-8 % suomessa käytetystä metsähakkeesta. Kasvavassa osassa lämpökohteista käytetään polttoaineena lähtökohtaisesti pellettiä eli laitos on rakennettu erityisesti sitä silmällä pitäen. Muita käytettyjä polttoaineita ovat sahauspintahake, puru, kuori, turve ja kierrätyspuu.


Kuvan lähde: TTS - Työtehoseura

Asiakaskenttä laajentuu ja palvelu lisääntyy

Lämpöyrittäjien tärkein asiakas on yleisimmin kunta. Kolmasosa laitoksista on alueellisia lämpölaitoksia ja loput kiinteistökohtaisia laitoksia. Kiinteistökohtaisista laitoksista puolet lämmittää kouluja ja toinen puoli yksityisiä kiinteistöjä.

Yksityisten kiinteistöjen määrä on kasvussa ja yhä useampi yrittäjä tarjoaa asiakkaalleen lämmön kokonaistoimituksen sisältäen myös lämpölaitosinvestoinnin. Suurin potentiaalinen asiakasryhmä lämpöyrittäjille ovat yksityiset teollisuuskiinteistöt, kasvukeskusten reuna-alueet ja sellaiset asuinalueet, jotka eivät kuulu kunnan tai kaupungin kaukolämmön piiriin.

Paljon potentiaalia uusista kohteista

Lämpöyrittäjille soveltuvia kohteita voidaan arvioida erityisesti olemassa olevien öljylämmityskohteiden määrän perusteella. On arvioitu (PKAMK), että sopivia yli 300 kW kohteita on Suomessa yli 5000 kpl. Yli 2 MW kohteitakin on noin 2000 kpl.

Riittävä lämmöntarve suhteessa verkoston mittaan sekä lämmöntarpeen jatkuminen 10 vuoden tähtäimellä ovat potentiaalisten kohteiden arvioinnissa keskeisiä arvioida.

Lämpöyrittäjyys - kestävää liiketoimintaa

Lämpöyrittäjyys on kehittynyt aluksi sivuelinkeinona maatilojen ja metsänomistajien yhteydessä. Yritysmuotoja on toiminimestä, yhtymiin, osuuskuntiin ja osakeyhtiöihin. Oy- ja yrittäjävetoisia kohteita on yhtä paljon, kolmanneksi eniten osuuskuntamuotoisia. 

Lämpöyrittäjyysliikealan liikevaihto on noin 45 M€ vuodessa (2012) ja ala työllistää 600 - 700 henkilöä suoraan. Keskimääräisessä uudessa 1 MW lämpöyrittäjäkohteessa, missä myydään lämpöä 2000 - 4000 MWh, tällaisen laitoksen työllistävyys on 0,5 - 1 htv. Paikallistalous hyötyy muutenkin, sillä lähes kaikki 200 - 400 000 euron liikevaihdosta jää alueelle.

Biolämpölaitos on uusiutuvaa paikallista energiaa. 1 MW laitos korvaa 200 000 – 400 000 litraa öljyä ja vähentää CO2-päästöjä 0,6 – 1,2 miljoonaa kg.

Kannattavuus kehittyy edelleen

Lämpöyritysten kannattavuutta on tutkittu vielä melko vähän. Sauvula-Seppälän toteaa (2010, aineisto 2009) julkaisussaan, että lämpöyrittäjyys on kannattavaa. Tosin sivutoimisissa lämpöyrittäjäkohteissa tulos on tutkimuksen mukaan vaatimaton. 

TTS:n tutkimuksen (2013) mukaan kannattavuus on parantunut vuodesta 2010 vuoteen 2012 kaikilla vakavaraisuuden, maksuvalmiuden ja kannattavuuden tunnusluvuilla mitaten. Myös yritysten liikevaihto on kasvanut.

Työtehoseuran tutkimuksessa mukana olleiden yritysten liikevaihdon mediaani kasvoi vuosien 2010–2012 välillä 54 prosenttia, 240 000 eurosta 370 000 euroon. Kannattavuus parani nettotuloksella mitaten 2,5 prosentista 7,5 prosenttiin ja sijoitetun pääoman tuotto viidestä kymmeneen prosenttiin.

Tarkasteltaessa erikokoisten yritysten kannattavuutta havaittiin, että kokoluokassa 2000–5000 kW kannattavuuden, maksuvalmiuden ja omaraisuuden tunnusluvut olivat selkeästi parempia kuin tätä pienemmissä tai suuremmissa laitoksissa. Näiden yritysten liiketuloksen mediaani oli 22 prosenttia ja nettotulos peräti 15 prosenttia. Myös sijoitetun pääoman tuotto oli 15 prosenttia.